Savuton työpaikka - kriisin paikka?

Savuttomuuteen sijoittaminen työpaikoilla on kannattavaa sijoitustoimintaa; työntekijöiden työkyky, työteho ja elämänlaatu paranevat. Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet vähenevät ja kustannussäästöjä syntyy. Kuinka sitten edistää savuttomuutta työpaikoilla? Käytetäänkö keppiä vai porkkanaa? Rajoitetaanko mahdollisuuksia tupakointiin vai kannustetaanko tupakoijia lopettamaan esimerkiksi tarjoamalla tukea lopettamiseen?

Tupakoinnin lopettamisen yhteydessä puhutaan paljon motivaatiosta. Yleinen käsitys on, että ilman motivaatiota lopettaminen ei onnistu. Motivaatio muutokseen täytyy puolestaan löytyä ihmiseltä itseltään. Motivaation löytymistä voi kyllä helpottaa tietyillä menetelmillä, joita terveydenhuollon ammattilaisten on hyvä osata edistäessään työntekijöiden terveyttä.

Motivaation sijasta voi kuitenkin olla tärkeämpää tarkastella ihmisen tapoja ja tottumuksia. Sosiologi Anu Kataisen mukaan ihmisen toimintaa säätelevät pikemminkin tavat kuin motiivit. Toimimme arjessa pitkälti tapojemme mukaisesti, ikään kuin automaattiohjauksella. Joskus toimintatapamme voivat kuitenkin kriisiytyä, jolloin joudumme tekemään tietoisen valinnan. Tupakoinnin voi kriisiyttää esimerkiksi puolison pyyntö tupakoinnin lopettamisesta.  Kriisi avaa mahdollisuuden valitsemiseen: jatkanko tupakointia vai en?

Työpaikalla vastaava kriisin paikka voi olla  tupakointiympäristön muutos, vaikkapa uudet tupakointirajoitukset. Kataisen mukaan tupakoinnin lopettamiseen tarvitaan kriisin lisäksi myös otollinen tilanne, esimerkiksi lopettamiseen kannustava elämäntilanne tai itseä puhutteleva lopettamiskampanja. Näin ollen rajoitukset (keppi) ja oikeaan aikaan tarjottu tuki lopettamiseen (porkkana) voivat yhdessä toimia paremmin kuin kumpikaan erikseen.

Työpaikalla savuttomuuden edistäminen kannattaa ideoida, suunnitella ja toteuttaa yhdessä henkilöstön kanssa. Kuten Katainen tutkimuksessaan havaitsi, tunne siitä, että puututaan, määräillään, sanellaan ylhäältäpäin tai saarnataan on tupakoijalle punainen vaate. Ihmisellä on tarve kokea olevansa kykenevä ja pystyvä, autonominen toimija sekä tarve kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Nämä tarpeet selittävät tietyssä määrin myös tupakointia ja ne olisi siksi hyvä huomioida myös savuttomuuden edistämisessä. Yhdessä tekeminen, kannustava ilmapiiri, itsemäärämisoikeuden kunnioittaminen ja tarvittava tuki lopettamiseen auttavat kohti tavoitetta. Sekin on syytä muistaa, että savuttomuus ei ole pikamatka, vaan prosessille on varattava riittävästi aikaa.

Lue lisää:

Savuton työpaikka on kaikkien etu 

Savuton työpaikka - osa työhyvinvointia -esite

Lähteet:

Absetz, Pilvikki & Winell, Klas (2017): Lopettamismotivaation löytäminen. Teoksessa Antero Heloma, Kalervo Kiianmaa, Tellervo Korhonen, Klas Winell (toim.) Tupakka ja nikotiiniriippuvuus. Kustannus Oy Duodecim, 129-140.

Katainen, Anu: Mikä vaikuttaa tupakoijan valintoihin. Terveydenhoitaja-lehti. Julkaistu Stumppi -sivustolla 22.3.2013. http://www.stumppi.fi/portal/stumppi/ajankohtaista?bid=482 Viitattu 21.6.2017.